Taloudellisen yhteistyön järjestö OECD julkisti vuonna 2011 yhteenvedon 14 eri maan sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmien asiantuntijasairaanhoitajien työstä. OECD:ssä nähtiin, että laajavastuiset sairaanhoitajat voivat tukea hoidon saatavuutta erityisesti perusterveydenhuollossa (primary care) ja parantaa potilasturvallisuutta ja hoidon laatua sekä kustannusten kasvun hallintaa. Laajavastuiset sairaanhoitajat työskentelivät pääsääntöisesti kahdentyyppisissä tehtävissä: suorassa potilashoidossa pitäen itsenäistä vastaanottoa ja sairaaloissa ja terveysasemilla ohjaten ja kouluttaen muun henkilöstön työtä.

Suomi sijoittui OECD:n vertailussa kategoriaan, jossa on edetty kohtuullisesti laajavastuisten sairaanhoitajien työn hyödyntämisessä. Suomen valikoituminen edistyneiden maiden kategoriaan perustuu siihen, että olemme lainsäädännön ja hallitusohjelmien kautta edistäneet sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden työnjakoa. Vuosina 2011 – 2012 käynnistettiin kolme uuden tyyppistä erikoistumiskoulutuksiksi soveltuvaa sairaanhoitajatutkinnon jälkeistä lisäkoulutusta. Näitä ovat hoitotason ensihoidon lisäkoulutus (A 340/2011) ja sairaanhoitajan rajatun lääkkeenmääräämisen edellyttämä koulutus (A 1089/2010) sekä asiakasvastaava-koulutus osana Toimiva terveyskeskus-ohjelmaa.

Sairaanhoitajan ja lääkärin välistä työnjakoa on kehitetty paljon Suomessa. Kehitystyön päämääränä ei ole ollut se, että sairaanhoitajasta pikakoulutettaisiin lääkärin korvike. Asiantuntijasairaanhoitajat on koulutettu uuden sosiaali- ja terveydenhuollon edelläkävijöiksi, kehittämään joustavia ja potilaslähtöisiä palveluja. Eri maissa kehitetään jo uusia toimintamuotoja, joissa asiantuntijasairaanhoitajat ottavat laajempaa vastuuta potilaiden hoidosta. Irlannissa vuodesta 2007 asiantuntijasairaanhoitajat ovat hoitaneet diabeetikkoja ja munuaissairaita potilaita perusterveydenhuollossa itsenäisesti ja konsultoineet lääkäriä tarvittaessa. Seuranta osoittaa, että potilaiden hoitoon sitoutuminen on parantunut, verensokeri- ja kolesteroliarvot ovat säilyneet hoitotasolla ja potilaat ovat kertoneet koetun elämän laadun parantuneen verrattaessa aiempaan käytäntöön.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisessä tulee rohkeasti hyödyntää asiantuntijasairaanhoitajien osaamista.  Lainsäädäntö antaa meille siihen kaikki mahdollisuudet ja jo saadut kokemukset ovat hyviä. Suomella ei ole varaa jättää käyttämättä sairaanhoitajien osaamista.

Lue Sairaanhoitajaliiton tuore raportti: Sairaanhoitajien uudet työnkuvat – laatua tulevaisuuden sote-palveluihin

Mats Brommelsin johtama selvitysryhmä esitteli laatimansa vaihtoehdot valinnanvapauden ja rahoituksen järjestämiseen. Lainsäädännön ja päätösten pitäisi olla voimaanpantuina vuoden 2019 alussa.

Valinnanvapaus-väliraportti rakentuu hallituksessa sovittujen nuottien mukaan, joten mullistavia uutuuksia raportista ei löydy. Lähtökohtana on kolmiyhtälön ratkaisu: kolmen miljardin säästötavoite, sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatio ja valinnanvapauden määrittely.

Valtio rahoittaa tulevaisuudessa sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja valtion kautta rahoitus ohjataan edelleen maakunnille. Raportti ennakoi sitä, että sairausvakuutuskorvaukset poistuisivat terveydenhuollosta ja mahdollisesti myös työterveyshuollosta. Avohuollon lääkekorvausten rahoitusvastuu siirtyy maakunnille, kuten myös osa matkakorvauksista. Perusteena on hoidon kokonaisuuden hallinta.

Julkisin varoin tuetun valinnanvapauden neljä vaihtoehtoa on esitelty päättäjien valittavaksi ja otakantaa.fi-sivustolla mallinnukset ovat ihan jokaisen arvioitavissa. Mallit ovat valinnanvapauden asteesta laajimmasta kapeimpaan:

  1. Omatiimi,
  2. Väestövastuinen sosiaali- ja terveyskeskus,
  3. Monitoiminen sosiaali- ja terveyskeskus ja
  4. Integroitu sosiaali- ja terveyskeskus.

Omalla rahallaan kansalainen voi vastaisuudessakin hankkia terveyspalvelut valitsemaltaan taholta ja hankkiutua valitsemaansa hoitoon. Julkisin varoin rahoitetussa valinnanvapausmallissa näin laajaa valinnan oikeutta ei ole missään vaihtoehdossa.

Eri mallit rakentavat erilaisen sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisuuden. Neljä vaihtoehtoista mallinnusta eroavat toisistaan valinnanvapauden asteen suhteen sekä millaiset olemassaolon ehdot eri mallit tarjoavat pienille sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajille.

Valtio rahoittaa ja määrittää sekä vahvistaa palveluntuottajien vaatimukset. Sen tulee arvioida palveluntarjoajien toiminnan turvallisuutta, tuloksellisuutta, laatua ja kustannusvaikuttavuutta. Valtio myös vastaa palveluntuottajien auktorisoinnista, jonka on oltava sama yksityiselle, julkiselle ja kolmannen sektorin palveluntuottajalle. Kysymys kuuluukin, tehdäänkö auktorisointia markkina- vai sote-lähtöisesti?

Integraation asteesta on käyty keskustelua. THL:n johtaja Marina Erhola on avannut integraation käsitettä. Hänen mukaansa korkea integraatio toteutetaan maakuntatasolla, jolloin maakunta vastaa rakenteiden ja strategian tason suurista linjauksista. Matala integraatio toteutuu työpaikkatasolla ammattilaisten yhteistyönä. Molemmista integraation asteista meillä on jo kokemusta, Päijät-Hämeestä, Kainuusta, Eksotesta ja Helsingin kaupungilta. Nyt tarvitaan näiden käytäntöjen systemaattista tarkastelua.

Mallinnukset ovat sanoitettu nykylainsäädännön käsittein. Siksi mallinnuksissa korostuu perinteinen vastaanottotoiminta, jota nykyisissä sosiaali- ja terveyskeskuksissa on vain 10 % toiminnasta. Tulevaisuuden palveluissa kuitenkin korostuu aivan toisenlainen työote: kotiin vietävät palvelut, etsivät palvelut esimerkiksi kauppakeskuksissa, etävastaanotot tai tuettu omahoito. Asiakas/potilas ei aina valitse lääkäriä ensisijaiseksi tukihenkilökseen, vaan voi valita sairaanhoitajan, fysioterapeutin tai lähihoitajan. Siksi ”perhelääkärimalli” voi viedä ajatukset osittain vanhentuneeseen toimintatapaan.

Nyt on kuitenkin väliraportti olemassa, jota on mahdollista kommentoida. Sote etenee, sitähän me kaikki toivomme ja edesautamme.

Oman terveydentilan seuranta onnistuu helposti erilaisilla mobiilisovelluksilla. On tärkeää, että uudet teknologiat voivat auttaa kansalaisia pitämään aiempaa paremmin huolta terveydestään ja että kerätty tieto voidaan hyödyntää sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten toimesta. Itsemääräämisoikeus ja potilaiden valinnanvapaus edellyttävät, että kansalaiset voivat tehdä päätöksiä omasta terveydestään, mutta samalla on kuitenkin lainsäädännöllä varmistettava yksityisyydensuoja sekä tietosuoja.

Ammattilaisten näkökulmasta järjestelmien käytön hankaluus hidastaa sähköisten terveyspalvelujen hyötykäyttöä. Tietojärjestelmät ovat hankalia ja kömpelöitä käyttää, edellyttävät useita siirtymiä eri osien välillä, tiedot eivät siirry konekielisesti, vaan sama tieto täytyy siirtää eri järjestelmiin käsin.

SOTE-palveluissa e- ja mTerveys muuttavat tarjontaa. Tarkoituksena on muuttaa hoidon tapahtumapaikkaa sairaaloista ja terveyskeskuksista enemmän kotien suuntaan ja tukea mahdollisimman matalan kynnyksen palveluja ja nopeaa reagointia. Mobiilisovelluksia käytetään nykyisin terveydentilan itsearviointiin ja etämonitorointiin. Ala kehittyy nopeasti ja EU-komission mukaan tällä hetkellä on saatavilla noin 100 000 erilaista mTerveys-sovellusta. Global Web Index ennustaa sosiaalisen median voittokulkua perinteisen radion, TV:n ja median suhteen. Online–lähetykset, netti TV:t ja erilaiset yhteisöpalvelut ovat tietolähteitä, joista haetaan tietoa oman terveydentilan seurantaan.

Suomen kansallinen digitalisaatiostrategia etsii palveluja kehittäviä innovaatioita ja samalla myös kustannushyötyjä sosiaali- ja terveydenhuollon kentältä. Kansallinen digitalisaatiostrategia näyttää kuitenkin olevan vielä hajallaan. On erittäin tärkeää, että sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiossa ja uuden soterakenteen implementoinnissa digitaalisten ratkaisujen yhtenäiset periaatteet ratkaistaan kansallisesti. Startuppien kehittämisintoa ei ole syytä hillitä tai rajoittaa, mutta yhtenäisillä periaatteilla uudet innovaatiot on mahdollista sijoittaa paremmin hyötykäyttöön ja jatkokehitykseen.

Digitalisaation edetessä on myös nostettava esiin robotisaation merkitys sosiaali- ja terveydenhuollossa. Robotisaation hyötykäyttöä estäviä mielikuvia on systemaattisesti oikaistava. Robotisaatiolla korvataan ihmisten työpanosta esimerkiksi tehtävissä, joissa tarvitaan täsmällistä toistoa, tarkkuutta ja nopeutta. Keinoälyn tuella on mahdollista kehittää esimerkiksi ohjelmistojen yhteiskäyttöä ja tutkimustulosten tulkintaa ja analytiikkaa. Robotisaatiolla ei ole tarkoitus korvata inhimillistä vuorovaikutusta tai huolenpitoa, vaan vapauttaa työaikaa ja työpanosta tätä tehtävää varten. Maailman Työjärjestön Labour Force Survey nostaa esiin maat, joissa teknologia tulee korvaamaan lähes puolet ihmisten työstä ja työpaikoista. Suomi häviää tämän maaottelun Ruotsille, jossa teknologiakehitys on ollut meitä nopeampaa. Suomi sijoittuu kategoriaan 52,5 % työstä korvautuu teknologialla, Ruotsi 47,5 %.

Digitalisaation edistäminen edellyttää kuitenkin sitä, että henkilöstöä koulutetaan ja valmennetaan sen käyttöön ja hyödyntämiseen. Digitalisaatio ei etene mahtikäskyllä, vaan aidolla yhteiskehittämisellä ja palvelumuotoilulla – yhtenäisillä periaatteilla. Myös hyvien käytäntöjen suositusten, kuten Käypä Hoito ja Hoitotyön suositus, tulisi sisältää digitalisaatioulottuvuus.

Nostan esiin pari hyvää esimerkkiä. Jorvissa ikäihmisten sänkyihin on liitetty tablettitietokoneet, jolla he voivat sairaalassa ollessaan ottaa yhteyttä vaikkapa omaisiin tai läheisiin. Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä on kehittänyt eri älypuhelinlaitteisiin ladattavan Päiki Pörriäinen -pelin, jolla autetaan päiväkirurgiseen toimenpiteeseen saapuvaa lasta ja helpotetaan sairaalapelkoa.

Sairaanhoitajaliiton sähköisten terveyspalvelujen strategia kokoaa yhteen sairaanhoitajien työn näkökulmasta e- ja mTerveyteen vaikuttavia kokonaisuuksia sekä sairaanhoitajan työn yhtenäisiä periaatteita. Katso pdf-esitysmateriaali julkistamistilaisuudesta.

Sairaanhoitajaliiton teknologiaselvityksen (kesäkuu 2015) mukaan vähintään puolet sairaanhoitajista kokee, että työpakoilla otetaan jo nyt rohkeasti käyttöön uuden teknologian tuomia mahdollisuuksia. Yli puolet sairaanhoitajista kokee teknologian helpottaneen työtä, nuorin ikäryhmä lähes kaikki kokevat näin. Digitalisaation kehittämiselle on siis hyvät lähtökohdat.

Lue lisää sähköisistä sote-palveluista:

Sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt  sote-uudistuksen palvelujen suunnittelutyön. Tulevien itsehallintoalueiden uudenlaista sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotantoa aletaan valmistella sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijaryhmässä. Sote- ja aluehallintouudistuksen projektiryhmä nimittää uudistuksen toimeenpanoon varautumista varten palvelutuotannon kehittämisen valmisteluryhmän. Ryhmän toimikausi on 16.12.2015–15.4.2019.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen siirtyy vuoden 2019 alussa kunnilta itsehallintoalueille. Valmisteluryhmä tekee ehdotukset siitä, miten sosiaali- ja terveydenhuollon uudessa palvelurakenteessa voidaan toteuttaa palveluintegraatio ja eheät palveluketjut.  Tulevaisuudessa kaikkia sosiaali- ja terveyspalveluja johdetaan yhtenä kokonaisuutena itsehallintoalueilla. Palvelut yhdistetään asiakkaan näkökulmasta sujuvaksi hoito- ja palveluketjuksi peruspalveluista erityispalveluihin saakka. Näin on tarkoitus saada aikaan vaikuttavampia palveluja vähemmillä kustannuksilla.

Työtavat uudistuvat ja toimintakulttuuria kehitetään uuteen suuntaan. Tarvitaan osaavaa muutosjohtajuutta tukemaan henkilöstöä. Kehittämishankkeita ja uudistuksia on jo käytännössä tehty monissa sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa. Hyvistä toimintakäytännöistä kertynyt tieto on tarpeen saada sote-uudistuksen käyttöön.

Valmisteluryhmään on kutsuttu palvelutuotannon käytännön johtamisen ja kehittämisen asiantuntijoita kunnista, sairaanhoitopiireistä ja sote-alan järjestöistä ja yrityssektorilta. Ryhmän puheenjohtaja on sosiaali- ja terveysministeriön johtaja Liisa-Maria Voipio-Pulkki.

Minut on nimetty kyseisen valmisteluryhmän yhdeksi asiantuntijaksi. Pidän tätä merkittävänä kädenojennuksena monialaisen ja -ammatillisen soten synnyttämiseksi. Tulen hakemaan kansallista ja kansainvälistä hoito- ja terveystieteellistä tietoa suomalaisen soten ja potilaan sekä asiakkaan parhaaksi. Myös käytännön sovellukset ja parhaat käytännöt ovat työlistalla. Tässä työssä tarvitsen erilaisia verkostoja tiedon hankintaan ja näkemysten sparraamiseen. Kommentoi ja ota osaa keskusteluun Facebookissa.

Toivotan hyvää joulua ja hyvää uutta vuotta teille kaikille!

Yhteiskuntasopimusta ei synny, kertovat työmarkkinoiden keskusjärjestöjen johtajat.

Keskusjärjestöjen puheenjohtajat olivat pettyneitä yhteiskuntasopimuksen kaatumiseen. Akavan puheenjohtajan Sture Fjäderin mukaan järjestöillä ei ollut edellytyksiä jatkaa neuvotteluita, sillä kaikki järjestöt eivät olleet neuvotteluissa mukana. Edellytyksenä on se, että kaikki ovat mukana.

STTK:n puheenjohtajan Antti Palolan mukaan STTK olisi ollut valmis jatkamaan neuvotteluja yhteiskuntasopimuksesta. Palola ennakoi, että epävarmuus työmarkkinoilla jatkuu syksyllä. Yhteiskuntasopimuksen kaaduttua STTK valmistautuu nyt liittokohtaiseen palkkakierrokseen, josta odotetaan riitaisaa hallituksen niin sanottujen pakkolakien takia.

Liitoilla on haluja korvata tulevat työehtojen heikennykset. SAK:n jäsen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT sanoi viime viikolla irtaantuvansa neuvotteluista vastalauseena Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n ilmoitukselle lopettaa keskitettyjen palkkaratkaisujen tekeminen.

STTK on laskenut, että esimerkiksi julkisella sektorilla työskentelevän keskituloisen ja keskimääräisesti sairastavan STTK:laisen laskennallinen menetys on lähemmäs kahdeksan prosenttia. Sairaanhoitajien osalta menetys voi olla suurempikin.

Sairaanhoitajaliitto odottaa, että huolimatta EK:n ilmoituksesta, että yhteiskuntasopimuksen eväät on nyt syöty, otetaan käyttöön kriisi- ja hätätilan kotivaraeväät ja jatketaan niiden turvin neuvottelua. Sairaanhoitajat eivät voi hyväksyä tulevaisuutta, jossa hallituksen pakkolakien turvin haettava oletettu tuottavuusloikka maksatetaan sairaanhoitajilla.

Maanantaina saimme kuulla kauan odotetun uutisen sote-alueratkaisusta. Ratkaisu aiheutti hallituskriisin ja pääministeri kommentoikin jälkilähetyksissä soten olevan hallituksen tärkeimpiä tehtäviä. Siksi sen yhteyteen leivottu maakunnallinen ratkaisu ja valinnanvapaus ovat myös merkittäviä päätöksiä.

Eihän tämä yllätyksenä tullut kenellekään. Viimeiset kymmenen vuotta uudistusta on pakerrettu. Puristus kahdentoista ja yhdeksäntoista itsehallintoalueen väliin viiteentoista sotealueeseen on hyvä keskiarvo. Hallitus ei pelannut numeropeliä, vaan haluan uskoa, että ratkaisu kypsytettiin Pöystin työryhmän asiantuntijoiden työn pohjalta. Ja mutakin asiantuntijoita ja aiheesta kiinnostuneita kuullen.

Nyt on muutoksen toimeenpanon aika. Aprikointeja päivystystoiminnan ympärillä vilisee jo ja spekulointi potilasturvallisuuden ja palvelujen vaarantumisen näkökulmasta väläytellään. On muistettava se, että 2018 käytävissä sotevaaleissa valitaan päättäjät, jotka ohjaavat lopullisen toimeenpanon. Toki valtio ja STM ohjaavat vahvasti näitä itsehallintoalueita. Muutosta on haluttu soten monikanavaiseen rahoitukseen ja pirstaleiseen järjestämistahoon. Leveämmät hartiat ja vahvemmat muskelit. Lausuntokierros alkaa ja huhtikuussa kuullaan viimeistään yhteenvetoa siitä, miten toimeenpano tulisi suorittaa ja onko vielä hienosäädössä tehtävä muutoksia.

Sairaanhoitajat esittivät 12 itsehallintoalueen mallia päivystystoiminnan järjestämisen vuoksi. Olemme esittäneet myös toiminnalliselle puolelle ratkaisuja, joita on hyvä jälleen muistutella. Uudessa sotessa tarvitaan uudenlaista työnjakoa ja tulehtuneiden päähänpinttymien tuulettamista. Toimeenpanossa tarvitaan potilas- ja asiakastyössä toimivan henkilöstön keskinäistä luottamusta. Voisinpa sanoa olevani yhtä toiveikas kuin pääministeri, että kyllä tästä selvitään.

Viimeisin epäluottamusta kylvävä viesti tuli sairaanhoitajan rajattua lääkkeenmäärämisoikeutta uudistavan asiantuntijatyöryhmän kuulemisesta, jossa Lääkäriliitto, Farmasialiitto ja Terveydenhoitajaliitto yksissä tuumin vastustivat asiantuntijatyöryhmän tekemiä uudistus- ja kehitysehdotuksia sairaanhoitajan oikeuteen määrätä lääkkeitä. Kehitysehdotukset ovat nousseet käytännön kokemusten kautta ja keskeiset uudistukset, mm. laajentaa toimintaa ikäihmisten palveluihin ja päivittää lääkelistaa vastaamaan nykytilaa, suorastaan välttämättömiä. Meillähän on jo yli 200 sairaanhoitajakoulutuksen käynyttä ja erilliskoulutuksella pätevöitynyttä henkilöä, jotka tekevät laajavastuista toimenkuvaa, johon kuuluu osittainen lääkkeenmäärämisoikeus. Sekä potilaat, työnantajat ja sairaanhoitajat ovat olleet tyytyväisiä palveluihin. Kolmikon suurena huolena oli se, että sairaanhoitajat vaarantavat potilasturvallisuutta kirjoittamalla mm. antibioottreseptejä liian heikon potilaan tutkimisen vuoksi. Mielenkiintoista, että tällä kolmikolla oli tällainen huoli asiasta. Uudistustyöryhmässä oli sentään lääkärijäseniä ja farmasistien kanssa on tehty perinteisesti tiivistä yhteistyötä ihan siellä potilas- ja asiakastyössä.

Sairaanhoitajaliitto jättää kirjallisen lausuntonsa 16.11.2015 mennessä ja julkaisemme sen sivuillamme silloin. Asiaa valmistelee kehitysjohtaja Nina Hahtela.

Toivoisin, että pääsemme eteenpäin toimivan työnjaon kehittämisen kanssa ilman näitä vailla perusteita olevia vastustuksia. Uudistuvissa palveluissa tarvitaan entistä parempaa integraatiota ja asiakkaan ja potilaan hoidon kokonaisuuden suunnittelua. Erilaisista tulevaisuuskuvista täytyy käydä aitoa ja avointa keskustelua.

Laitanpa linkin STM:n sivuille soteuudistuksen esittelyyn.

Maan hallituksen leikkauslista säväytti. Yhteiskuntasopimuksen kariuduttua hallitus iski takaisin leikkauslistalla. Some-aikakaudella kannanotot puolesta ja vastaan lähtivät liikkeelle välittömästi. Sairaanhoitajien mielipiteet nousivat esiin nopeasti, iskeväthän leikkaukset kipeimmin jaksotyötä tekeviin julkisen sektorin työntekijöihin. Arviot ansiotason pienenemisestä nousivat jopa 14 prosenttiin: kahdeksan lomapäivää pois vastikkeetta, epämukavan työajan korvausten leikkaaminen ja arkipyhätyön korvausten poistaminen. Sairaanhoitajan kukkarolla käytäisiin vähintään kahdensadan euron verran kuukaudessa. Ei tunnu reilulta. Sari Sairaanhoitaja saamat palkankorotukset peritään siis takautuvasti takaisin.

Julkinen sektori sekä sosiaali- ja terveysala on ollut edellisen ja nykyisen hallituksen inhokki. Sairaanhoitajia ja muuta hoitohenkilöstöä on syyllistetty milloin mistäkin ja vuosittaiset organisaatioiden talousvakauttamiset on tehty sijaiskieltojen ja henkilöstövähennysten kautta. Onko hallituksella nyt niin kova hybris, että leikkauslistan nostaman älämölön suojissa yritetään runnoa myös sote-ratkaisu? Vai onko meneillään kovan luokan kuittailu?

Palkansaajakeskusjärjestöt ovat tarjonneet yhteiskuntasopimusneuvottelujen uudelleen avaamista, mutta pääministeri sanoi tylysti ”ei käy”. Tässä tilanteessa koko Suomen kannalta neuvottelumahdollisuuden ylläpitäminen olisi parasta. Väläytelty sopimispakkolainsäädäntö on ennenkuulumaton. Sitä ei tunne pohjoismainen eikä eurooppalainen työmarkkinakenttä. Ruotsin kohuttu karenssipäivä on monissa ruotsalaisissa paikallisissa työpaikoissa sovittu toisin, siis palkalliseksi. Eikä sairauslomasta sopiminen ole ruotsissa enää työmarkkinasopimusten piirissä oleva asia. Saksan talousihme perustui luottamukseen työnantajan ja palkansaajajärjestöjen välillä. Meillä tuo luottamus on hauras.

Tuottavuutta on mahdollista hakea uudenlaisin ratkaisuin. Uudessa Apteekkari-lehdessä on asiaa avoapteekkien sairaanhoitajavastaanotoista. Avoapteekkeja on Suomessa yli 800. Apteekit voivat aivan hyvin toimia matalan kynnyksen terveyspalvelupisteinä jo nyt. Apteekeissa toimivat sairaanhoitajat rokottavat, tarkistavat lääkitystä, antavat terveysneuvontaa. Tulevaisuudessa heidän toimenkuvaansa olisi mahdollista kehittää rajatulla lääkkeenmääräämisoikeudella. Myös Valvira kannattaa omassa sote-norminpurkulistassaan sairaanhoitajien rajatun lääkkeenmääräämisoikeuden lisäämistä.

Sopimisen kautta olisi hyvä edetä. Sairaanhoitajat ovat maltillista ja asiallista väkeä ja haluavat olla antamassa panoksensa Suomen tilanteen vakauttamiseen. Mutta kyykyttämiselle sanomme ei.

Selvityshenkilöraportti soteuudistuksesta

Soteuudistuksen, itsehallintoalueiden perustamisen sekä aluehallintouudistuksen selvityshenkilöt Tuomas Pöysti (pj), Annikki Niiranen ja Arto Haveri julkistivat tänään ehdotuksensa. Kommentoin ehdotusta kalvosarjan ja juuri verkkkosivuilta ladatun raportin tietojen perusteella.

Kalvosarjassa onkin esitetty tiivisti erittäin suuri muutos, joka nimensä mukaan myllää valtion aluehallinnon ja kunnallishallinnon melkein kokonaan uusiksi. Selvittäjät sanovatkin selkeästi, että esitetyistä uusista hallintorakenteista, itsehallintoalueista, tarvitaan poliittinen ratkaisu riittävän ajoissa. Ehdotuksen mukaan 2017 perustettaisiin itsehallintoalueiden siirtymä- ja muutoshallinnot, 2018 nämä valmistelevat sote-tehtävien siirrot kunnilta ja kuntayhtymiltä itsehallintoalueille ja 2019 alusta tehtävät siirtyisivät alueille. Uudet alueet olisivat heti alusta alkaen monialaisia, eivät ainoastaan sotealueita, vaan ne hoitaisivat myös maakuntien liittojen lakisääteiset tehtävät sekä  kunnille nykyisin kuuluvia tehtäviä. Uudistusta ohjattaisiin STM:n uuden ohjausyksikön toimesta ja soten rahoitus siirtyisi mahdollisesti valtiolle. Rahoituksen valtiosääntöoikeudellinen arviointi alkaa jo syksyllä 2015, jotta hallituksen esitys voi valmistua keväällä 2016. Kolme- ja puoli vuotta, sitten olisi uusi rakenne voimassa. Tätä varten työryhmä ehdottaa laajaa luottamusta nauttivan projektijohtajan rekrytointia STM:ään. Maahan on siis syntymässä 9-12 todellista, monammattista ja monialaista jättivirastoa ja julkisen vallan käyttäjää. Sotesta kunnille jää terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, terveyserojen kaventaminen. Muuttuneeko STM:n rooli  informaatio-ohjauksesta takaisin Lääkintöhallituksen tapaiseen resurssiohjaukseen. Ennustan, että monta mehukasta otsikkoa ja kantaa ottavia kirjoituksia löytyy jo huomenissa uutispalvelun seurantavirrasta.

Miten tämä kaikki sitten sairaanhoitajaa koskettaa? Selvityshenkilöt esittävät, että itsehallintoalueiden henkilöstön asemaan ja palvelussuhteen ehtoihin sekä eläketurvaan olisi perusteltua soveltaa kuntien henkilöstöä koskevia säännöksiä. Henkilöstö siirtyisi liikkeenluovutuksen kautta. Kunnat ja kuntayhtymät eivät enää tuottaisi itse palveluja, mutta kunnan ja kuntien omistamat yhtiöt voisivat kuitenkin tuottaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja ja olla markkinoilla yksityisten yhtiöiden ja kolmannen sektorin palvelun tuottajien kanssa.  Palvelusetelit toivotaan laajempaan käyttöön, sillä lainsäädäntö ei aseta esteitä osopalvelujen käytölle. Sairaanhoitajayrittäjille uusi mahdollisuus?

Yksittäisen asiakkaan/potilaan kohdalla arvioidaan asiakasvaikuttavuutta ja asiakaskustannuksia, arviointia varten on tuotettava tarvittavaa tietoa. Potilaan hoitoketju on johtamisen arvioinnin peruste, kuinka hyvin asetetut tavoitteet toteutuvat. Selvityshenkilöraportti on enemmänkin rakenteiden ja rahoituksen esitys, mutta asiakasohjautuvuuden nostamisen keskiöön voisi ennakoida myös palvelujen tuotannolle suurta muutosta. Toivon, että rahoitus- ja rakennehässäkkäkiistelyssä tämä ei unohdu. Koko sotehan tähtää siihen, että asiakkaat ja potilaat saavat aiempaa parempaa hoitoa ja palvelua. Sotea ei pidä rakentaa vain soten vuoksi. Moni sairaanhoitaja on lähettänyt kommenttejaan ja korostanut tätä puolta soteuudistuksessa.

Yliopistosairaaloiden hallinnointi vastuutettaisiin enintään viidelle itsehallintoalueelle ja erityistä osaamista vaativat palvelut keskitetään myös alueille. puhutaan siis tutkimuksen ja osaamisen kannalta yliopistollisen tutkimuksen koordinoinnista; miten kaikille alueille turvataan monialaista tutkimus- ja kehittämisosaamista. Alueiden muodostamisen kannalta keskeistä on väestöpohja, toiminnallisuus ja taloudellinen kantokyky.

Tässäpä päällimmäiset huomiot ensimmäisellä lukukerralla. Selvityshenkilöiden ehdotuksessa on pyritty poistamaan perustuslakivaliokunnan osoittamat ristiriidat ja laittomuudet. Raportin keskeiset ehdotukset eivät olleet kuitenkaan mitenkään yllättäviä, ne olivat jopa odotettuja. Nyt on pohjaehdotus, jonka käsittely alkaa ja näyttäisi siltä, että se jopa etenee. Toivottavasti.

Sairaanhoitajien osalta odotan, että raportin jatkotyöstämisessä me olemme kuultavina ja osallisina työryhmissä. Kunhan raportti siirtyy hallituksen käsittelyn jälkeen edelleen alueille ja organisaatioihin käsittelyyn, odotan, että raportissa vakuutettu henkilöstön osallistuminen toteutuu. Erityisesti odotan, että rakenteiden sekä toiminnallisten uudistusten käsittelyssä myös hoitotyön johtajat ovat aktiivisia ja että heidä osaamistaan käytetään hyväksi. Uudistus on joka suhteessa niin mittava, että ketään ei ole varaa jättää pois tai ohittaa valmistelussa. Selkeä viestintä uudistuksen etenemisestä ja vaikutuksista organisaatioissa on myös tarpeen. Sairaanhoitajat haluavat vaikuttaa ja sairaanhoitajilla on osaamista.

Säpinää Sairaanhoitajien Varikolla SuomiAreenassa Porissa

Sairaanhoitajat juhlistivat yhdeksänkymppisiään Porin SuomiAreenalla. SuomiAreenakin juhli kymmenettä vuottaan. Kymmenessä vuodessa Areenasta on tullut paljon enemmän kuin PoriJazzien yhteyteen liitetty tapahtuma. Tapahtuma tavoitti noin 60 000 osallistujaa. Vastaava Ruotsin Almedalen -viikko Gotlannissa tavoitti 30 000 osallistujaa. Maaotteluvoitto siis Suomeen tässä lajissa. Toki taphatumilla on eronsa: Porissa ollaan vahvasti yleisötapahtuma ja verkostoitumistapahtuma, Almedalen keskittyy politiikantekoon ja päätöksiin. Mutta ei Porissakaan politiikka ja päätökset olleet possa kuviosta. Kreikan tilanteesta kysyttiin päivittän ja tilannetta seurattiin tiiviisti. Sote kiinnosti meitä ja sotesta keskusteltiin lavalla ja lounaspöydissä.

Sairaanhoitajaliitto oli nyt ensimmäisen kerran mukana Areenassa. Ja kokemus oli hyvä. Sairaanhoitajien Varikolla keskiviikosta perjantaihin työskennelleet Satakunnan sairaanhoitajat tapasivat runsaasti satakuntalaista väkeä. Varikolle oli aika ajoin jopa jonoa. Sairaanhoitajat mittasivat verenpainetta ja tekivät verensokerin mittuksia ja tietenkin keskustelivat mieltä askarruttavista asioista. Molempia mittauksia yli 200 henkilölle päivittäin. Samaan aikaan kaksi jopoilevaa sairaanhoitajaa kierteli pitkin Poria kertomassa varikosta ja sairaanhoitajuudesta. Varikolla päivystivat myös liiton asiantuntijat. Koimme saavamme hyvän ja vastavuoroisen kontakin asiakkaisiimme ja potilaisiimme päivien aikana. Samalla ehdimme myös verkottua ja tuoda sairaanhoitajien osaamista esiin eri yhteistyökumppaneiden kanssa. Meitä järjestöjä oli paikalla paljon Kansalaistorilla ja järjestöt kantoivat kiitettävän osan myös 160 tilaisuudesta. Sairaanhoitajaliitolla oli oma paneeli ja Torivartti ja Varikko -teltta. Toimme esiin kumppanuutta ja osaamistamme sekä vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Ja halusimme myös nostaa asiakkaan ja potilaan ääntä esiin päätöksentekoon. Ja pääsimmekin maanantaina 13.7. aina moneen Maikkarin SuomiAreena -lähetykseen!

Halusimme tuoda esiin ratkasiuja ja vaihtoehtoja sote-uudistukseen. Halusimme näyttää konkreettisesti, miten sairaanhoitajat tekevät työtään väestön parissa, etsivällä ja hakevalla työtavalla. Asiakkaiden ei tarvinnut hakeutua sairaanhoitaja luo, vaan sairaanhoitajat tulivat asiakkaiden keskelle. Mittausten lomassa käytiin läpi muutakin elämään ja terveyteen liittyvää asiaa. Ja saatiin jatkohoito-ohjeita, jos tilanne sitä vaati. Jopoilevat sairaanhoitajat ”lähettivät” myös henkilöitä Varikolle mittauksiin. Tällaista työtapaa voi käyttää myös sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä, vink vinki sotepäätöksentekijät. Apteekkariliitto ja muutamat apteekit ovat jatkaneet kokeiluaan, jossa sairaanhoitaja tekee työtään apteekissa antaen lääkitysneuvontaa ja toteuttaen esimerkisi mittauksia. Matalan kynnyksen lähipalvelutyötä. Mutta mikä tärkeintä, sairaanhoitajalla on koulutus ja osaaminen kohdallaan, jotta hän voi tätä työtä tehdä.

Paneelimme maanantaina 13.7.käsitteli teknologiaa ja robotisaatiota. Saimme panelisteiksi Christina Anderssonin, joka on robotisaation ”guru” Suomessa, kansanedustaja Jaana Laitinen-Pesolan, Paralympiakomitean kehittämispäällikkö Katja Saarisen ja sairaanhoitaja Jani Silvastin. Loppukommentin esitti Porin perusturvasta esimies Petri Jalonen. Kävi ilmi, että Suomi on peränpitäjämaa terveydenhuollon robotisaatiossa. Vaikka olemme monin tavoin teknologian edelläkävijöitä. Sairaanhoitajat eivät ole tässä jarruina: sairaanhoitajat ovat innokkaampia teknologiainnovaatioiden kokeluihin kuin työnantajat. Tämä käy ilmi juuri tekemästämme kyselystä sairaanhoitajille. Jarruttavatko vanhentuneet mielikuvat robotisaation kehitystä? Keskustelussa kävi selkeästi ilmi se, että robotti ei korvaa kokonaan tai edes valtaosaltaan ihmisten välistä vuorovaikutusta, mutta robotti voi tuoda helpotusta ja turvallisuutta. Esimerkisi useita toistoja ja tarkkuutta vaativaan työhön tai voimaa ja herkyyttäkin vaativiin potilassiirtoihin. Eivät robotit enää ole peltilaatikoita. Varikolla kävijöitä ja myös paneelin yleisöä ihastutti hyljerobotti Paro. Paro äänteli ja likkui hellyttävästi hoitajansa sylissä. Paro tekee päivätyötään ikäihmisen palveluyksikössä. Ja on hyvin pidetty kumppani.

Yhteinen hankkeemme Omaishoitajat ja -läheiset -liiton kanssa laajeni Satakuntaan! Hanke alkoi Varsinais-Suomesta. Seniorisairaanhoitajat toimivat mentoreina omaishoitajille siten, että tapaamisten keskiössä on omaishoitajan tukeminen ja jaksaminen, ei hoidettavan hoitaminen. Seniorisairaanhoitajamme ovat saaneet koulutuksen toimia mentorina. Etenemme pienin askelin ja laajennamme hanketta kokemusten mukaan. Kyseessä on kuitenkin vapaaehtoisuuteen ja äärimmäiseen luottamukseen perustuva hanke.

Minulla oli myös mahdollisuus tutustua Porin perusturvan yksiköihin. Perusturvan toiminta-ajatus lähtee siitä, että potilaiden ensisijainen hoitopaikka on koti. Muu palvleujärjestelmä rakentuu tämän ajatuksen ympärille. Tutustuin kotisairaalaan ( keskimäärin 50 potilasta hoidossa), muistisairaide nja neurologiseen kuntoutusyksikköön sekä Itä-Porin avopalvleuihin. Muistisairaiden yksikössä oli pysäkki, jolta voi olla matkalla minne vain. Matkalle tai kotiin on aika moni muistisairas henkilö menossa.

Oli myös hienoa tavata Varikon kävijöitä, muita järjestöja, yhteistyökumppaneita ja päättäjiä. Ilman kohtaamisia ja keskusteluja eivät asiat etene. Ilman kohtamisia ja keskusteluja jäävät monet asiat pimentoon. Kiitos kaikille upeista ja innostavista keskusteluista!

Ja ennen kaikkea kiitos Satakunnan sairaanhoitajien ja Sairaanhoitajaliiton tiimille! Oli helppoa ja turvallista ja ennen kaikkea voimaannuttavaa olla kanssanne SuomiAreenalla! Jopilevien sairaanhoitajien jopot arvottiin ylesiöarvontaan osallistujien kesken ja palkinnot on jo luovutettu voittajille! Onnea heille ja iloista jopoilukesää.

Elokuussa taas uusin ajatuksin näihin puuhiin!

Ps. Jaoimme myös 1000 vaaleansinistä Eväskassia. Oli paikkakunnan suosituin kassi!

 

Maan hallituksen ohjelma sisältää suuria odotuksia sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän kehittämiselle. Talouden tasapainottaminen hallituskaudella 3 miljardin euron verran painaa uuden sote-ratkaisun nopeaa viemistä päätöksentekoon. On muistettava, että alkuperäinen tavoite oli turvata koko maan kattavasti laadukkaat palvelut ja samalla hillitä kustannuskehitystä. Toivon, että hallitus muistaa tämän.

Leikkauslistat ovat kipeitä ja kun hallitus avokonttorissaan myllyttää strategisen suunnitelmansa konkretiaa, toivon, että nyt lasketaan lobbareita ja meitä asiantuntijoita paikalle kertomaan kommenttimme ehdolla oleviin ratkaisuihin. Me Sairaanhoitajaliitossa lobbaamme potilas- ja asiakastyössä työtään tekevien puolesta. Meidän viestiämme, sairaanhoitajan ääntä, ei hallitukselle osaa kertoa kukaan muu.

Juuri julkaistu maan hallituksen ohjelma sisältää leikkauksia koulutukseen. Ammattikorkeakoulussa kandidaattitutkintona suoritettavaan sairaanhoitajakoulutukseen hakevien lukumäärät ovat nousseet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Koulutukseen hakeudutaan ja koulutuksesta valmistutaan määräajassa, mutta 3-5 vuotta työelämään siirtymisen jälkeen sairaanhoitajat harkitsevat alan vaihtoa. Tämä on käynyt ilmi useissa viimeaikaisissa tutkimuksissa kuten Riitta Meretojan tutkimuksessa Sairaanhoitajien ammattipätevyys ja siihen yhteydessä olevat työhyvinvointitekijät ja Mervi Flinkmanin väitöskirjassa.

Ammattikorkeakoululain (2014/932) mukaisesti ammattikorkeakoulut päättävät itse opiskelijavalinnan perusteista, ja valintakäytänteet vaihtelevat. Vuosina 2014 ja 2015 monet ammattikorkeakoulut ovat luopuneet kokonaan psykologisista soveltuvuuskokeista sairaanhoitajakoulutuksen valinnoissa. Tämä on herättänyt paljon julkista keskustelua alalle soveltuvuuden arvioinnista ja opiskelijavalintojen merkityksestä. Tutkimustietoa sairaanhoitajakoulutuksen opiskelijavalinnoista on kuitenkin niukasti saatavilla. Valintakoemenetelmiä on tutkittu erittäin vähän, ja seurantatutkimukset puuttuvat lähes täysin. Myös alalle soveltuvuuden yhteinen määritelmä näyttää puuttuvan. Yhteiskunnallisesti tarkasteltuna opiskelijavalinnat ovat yhteinen haaste koko sosiaali- ja terveysalalle.

Sairaanhoitajakoulutuksen uuden valintakoemenetelmän kehittäminen -hankkeessa (SUVAKE) on tarkoituksena kehittää viiden ammattikorkeakoulun, yliopiston ja työelämän yhteistyönä valintakoemenetelmä, joka on näyttöön perustuva, luotettava, objektiivinen ja kustannustehokas. Tavoitteena on kehittää valtakunnallisesti käyttöön otettava valintakoemenetelmä. Hankkeessa myös arvioidaan uuden menetelmän toimivuutta. Sairaanhoitajaliitto on mukana yhtenä toimijana tässä hankkeessa.

SUVAKE-hanketta koordinoi Metropolia Ammattikorkeakoulu. Verkostossa on mukana neljä muuta ammattikorkeakoulua: Saimia, SAMK, SeAMK ja TAMK sekä Turun yliopiston hoitotieteen laitos, Suomen Sairaanhoitajaliitto ja opetus- ja kulttuuriministeriö. Pilotointivaiheessa mukaan kutsutaan kaikki halukkaat ammattikorkeakoulut.

Opiskelijavalinta on yksi keino kehittää hoitoalan houkuttelevuutta ja pitää valmistuneet sairaanhoitajat hoitotyössä. Sairaanhoitajakoulutuksesta puolet tapahtuu käytännön harjoittelussa. Käytännön harjoittelu voi toteutua simulaatio-opetuksena, jolloin opetus tapahtuu aidoksi hoitoympäristöksi rakennetussa opetustilassa, tai perinteisesti aidoissa ympäristöissä kuten sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Käytännön harjoittelun kehittämisen hanketta ammattikorkeakoulukentässä johtaa Satakunnan ammattikorkeakoulu.

Käytännön harjoittelun työsuhdeperustaisuudesta on keskusteltu myös aiempina vuosina. Korkeakouluille asetettu kolmannen lukukauden velvoite maan hallituksen ohjelmassa voisi toteutua käytännön harjoittelun toteuttamisena työsuhdeperustaisesti. Vuonna 2008 Tampereen yliopistossa tehdyn pro gradu -tutkielman mukaan asiaa kannattaa harkita.

Hallitusohjelmassa viitataan myös paikallisen sopimisen laajentamiseen ja kehittämiseen. Hyvä näin, mutta luopuminen keskitetystä sopimusohjauksesta edellyttää aidon luottamuksen ilmapiiriä – ja tällainen ei synny hallituksenkaan käskyllä. Mekanismit paikallisen sopimisen onnistumisen arviointiin ja tarvittaessa pikaiseen reagointiin on luotava.