Maanantaina saimme kuulla kauan odotetun uutisen sote-alueratkaisusta. Ratkaisu aiheutti hallituskriisin ja pääministeri kommentoikin jälkilähetyksissä soten olevan hallituksen tärkeimpiä tehtäviä. Siksi sen yhteyteen leivottu maakunnallinen ratkaisu ja valinnanvapaus ovat myös merkittäviä päätöksiä.

Eihän tämä yllätyksenä tullut kenellekään. Viimeiset kymmenen vuotta uudistusta on pakerrettu. Puristus kahdentoista ja yhdeksäntoista itsehallintoalueen väliin viiteentoista sotealueeseen on hyvä keskiarvo. Hallitus ei pelannut numeropeliä, vaan haluan uskoa, että ratkaisu kypsytettiin Pöystin työryhmän asiantuntijoiden työn pohjalta. Ja mutakin asiantuntijoita ja aiheesta kiinnostuneita kuullen.

Nyt on muutoksen toimeenpanon aika. Aprikointeja päivystystoiminnan ympärillä vilisee jo ja spekulointi potilasturvallisuuden ja palvelujen vaarantumisen näkökulmasta väläytellään. On muistettava se, että 2018 käytävissä sotevaaleissa valitaan päättäjät, jotka ohjaavat lopullisen toimeenpanon. Toki valtio ja STM ohjaavat vahvasti näitä itsehallintoalueita. Muutosta on haluttu soten monikanavaiseen rahoitukseen ja pirstaleiseen järjestämistahoon. Leveämmät hartiat ja vahvemmat muskelit. Lausuntokierros alkaa ja huhtikuussa kuullaan viimeistään yhteenvetoa siitä, miten toimeenpano tulisi suorittaa ja onko vielä hienosäädössä tehtävä muutoksia.

Sairaanhoitajat esittivät 12 itsehallintoalueen mallia päivystystoiminnan järjestämisen vuoksi. Olemme esittäneet myös toiminnalliselle puolelle ratkaisuja, joita on hyvä jälleen muistutella. Uudessa sotessa tarvitaan uudenlaista työnjakoa ja tulehtuneiden päähänpinttymien tuulettamista. Toimeenpanossa tarvitaan potilas- ja asiakastyössä toimivan henkilöstön keskinäistä luottamusta. Voisinpa sanoa olevani yhtä toiveikas kuin pääministeri, että kyllä tästä selvitään.

Viimeisin epäluottamusta kylvävä viesti tuli sairaanhoitajan rajattua lääkkeenmäärämisoikeutta uudistavan asiantuntijatyöryhmän kuulemisesta, jossa Lääkäriliitto, Farmasialiitto ja Terveydenhoitajaliitto yksissä tuumin vastustivat asiantuntijatyöryhmän tekemiä uudistus- ja kehitysehdotuksia sairaanhoitajan oikeuteen määrätä lääkkeitä. Kehitysehdotukset ovat nousseet käytännön kokemusten kautta ja keskeiset uudistukset, mm. laajentaa toimintaa ikäihmisten palveluihin ja päivittää lääkelistaa vastaamaan nykytilaa, suorastaan välttämättömiä. Meillähän on jo yli 200 sairaanhoitajakoulutuksen käynyttä ja erilliskoulutuksella pätevöitynyttä henkilöä, jotka tekevät laajavastuista toimenkuvaa, johon kuuluu osittainen lääkkeenmäärämisoikeus. Sekä potilaat, työnantajat ja sairaanhoitajat ovat olleet tyytyväisiä palveluihin. Kolmikon suurena huolena oli se, että sairaanhoitajat vaarantavat potilasturvallisuutta kirjoittamalla mm. antibioottreseptejä liian heikon potilaan tutkimisen vuoksi. Mielenkiintoista, että tällä kolmikolla oli tällainen huoli asiasta. Uudistustyöryhmässä oli sentään lääkärijäseniä ja farmasistien kanssa on tehty perinteisesti tiivistä yhteistyötä ihan siellä potilas- ja asiakastyössä.

Sairaanhoitajaliitto jättää kirjallisen lausuntonsa 16.11.2015 mennessä ja julkaisemme sen sivuillamme silloin. Asiaa valmistelee kehitysjohtaja Nina Hahtela.

Toivoisin, että pääsemme eteenpäin toimivan työnjaon kehittämisen kanssa ilman näitä vailla perusteita olevia vastustuksia. Uudistuvissa palveluissa tarvitaan entistä parempaa integraatiota ja asiakkaan ja potilaan hoidon kokonaisuuden suunnittelua. Erilaisista tulevaisuuskuvista täytyy käydä aitoa ja avointa keskustelua.

Laitanpa linkin STM:n sivuille soteuudistuksen esittelyyn.

Yksi kommentti artikkeliin ”Sote ja Rauha

  1. Onneksi täytän 63 vuotta ensi huhtikuussa ja pääsen ??? eläkkeelle…on häpeäski tämä sote-laki meidän ammattikunnalle! palaislemme takaisin 70-luvun alkuun!Annettu Helsingissä 28. päivänä tammikuuta 1972. Kansanterveyslaki.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.