Kiittäminen on tapakulttuurimme tukipilari. Se on osoitus hyvästä tahdosta ja arvostuksesta toisia kohtaan. Iloitse kiitoksista, sillä se rohkaisee kiitoksen antajaa ja luo hyvää mieltä ja tahtoa.
Parhaissa työpaikoissa tunnustusta ei tarvitse odottaa kehityskeskusteluun tai tiettyyn määräaikaan vaan sitä jaetaan jatkuvasti. Työntekijä voi luottaa, että hyvä työ ja ponnistelu huomioidaan kollegojen ja johdon taholta.
Kiittämistä voi opetella, ja sitä on mahdollista oppia. Ole rohkea, ja kehu vaikka kollega päivässä. Ole kiittäessäsi vilpitön ja konkreettinen. Et menetä mitään, mutta saatat saada paljon itsellesi.
Kiittäminen on tärkeä osa palkitsemista ja palautteen antoa. Kiittäminen ei yksistään tuo hyvinvointia ja tyytyväisyyttä työpaikoille, mutta se tukee työpaikan yhteishenkeä ja kannustaa hyviin työsuorituksiin. Työolosuhteiden, johtamisen, palkan ja muun palkitsemisen eteen on myös tehtävä töitä.
Sairaanhoitajaliitto kiittää sairaanhoitajia 90 vuoden aikana tehdystä hyvästä työstä hoitotyössä, mutta myös Sairaanhoitajaliiton hyväksi tehdystä työstä. Ilman sairaanhoitajien innostusta yhteisömme tarina olisi jäänyt lyhyeksi. Nyt tarina jatkuu ja odotettavissa on monia uusia kertomuksia. Kiitos!
Kerro meille Sairaanhoitajan päivänä 12.5., miten ilahdutat tai ilahduit kiitoksesta. Sosiaalisessa mediassa hashtageilla #1205 ja #kiitos viestisi tulee nopeasti perille. Sairaanhoitajat tekevät työtään ammattitaidolla ja suurella sydämellä. Kerro, ketä sairaanhoitajaa sinä haluat kiittää ja laita konkreettisesti ilo kiertämään!

Gläd med tack
Tackandet hör till stöttepelarna bland våra seder och bruk. Det är ett tecken på god vilja och uppskattning av varandra. Gläd dig över tack då detta uppmuntrar givaren och skapar gott humör och god vilja.
På de bästa arbetsplatserna behöver man inte vänta på erkänsla till utvecklingsdiskussionen eller någon tidsfrist utan det delas ut kontinuerligt. Arbetstagaren kan lita på att ett gott arbete och knogande beaktas av kolleger och ledningen.
Tackande kan inläras och det är möjligt att lära sig. Var modig och ge beröm t.ex. till en kollega om dagen. Var uppriktig och konkret när du tackar. Du förlorar ingenting men kan få mycket i gengäld.
Tackande är en viktig del av belöning och givande av respons. Tackande ensamt ger inte välbefinnande och belåtenhet på arbetsplatserna men det stöder arbetsplatsens samhörighet och sporrar till goda arbetsprestationer. För arbetsförhållanden, ledning, löner och övriga ersättningar måste man även arbeta.
Sjuksköterskeförbundet tackar sjukskötarna för gott arbete under 90 år i vårdarbetet, men även för arbete för Sjuksköterskeförbundet. Utan sjukskötarnas entusiasm hade vårt samfunds historia blivit kort. Nu fortsätter historien och många nya berättelser är att vänta. Tack!
Tala on för oss på Sjukskötardagen 12.5 hur du gläder eller gladdes av tack. Genom sociala media med hashtags #1205 och #kiitos kommer ditt budskap snabbt fram. Sjukskötarna gör sitt arbete med yrkesskicklighet och stort hjärta. Berätta vilka sjukskötare du vill tacka och låt konkret glädjen gå runt! Översättning: Hans Falck

Kirjoitus on julkaistu Painava sana -palstalla Sairaanhoitaja-lehdessä 4/2015.

Jälleen kerran Sairaanhoitajapäivät kokosivat sairaanhoitajat kouluttautumaan ja verkostoitumaan. Kahden päivän aikana päivillä kävi yli 5 500 ammattilaista. Päivitimme osaamistamme, tapasimme vanhoja tuttuja ja löysimme uusia. Päivillä kymmenet sairaanhoitajat jakoivat omaa osaamistaan ja kokemustaan toisille. Se oli kollegiaalisuutta parhaimmillaan.

Tasavallan presidentin tervehdyksen sanoin suomalainen sairaanhoitaja on hyvin koulutettu, motivoitunut ja omistautunut työlleen. Vaikka työtehtävien luonne on muuttunut uusien vaatimusten ja teknologian kehittymisen myötä melkoisella vauhdilla, sairaanhoitajien ammattikunta on aina pitänyt yllä vahvaa ammattitaitoaan.

Voimme myös helposti yhtyä presidentin sanoihin siitä, että sairaanhoitajille kertyy valtava määrä tietoa siitä, mitä ihmiselle kuuluu ja miten Suomi voi. Tämän tiedon määrätietoinen vieminen päättäjille on yksi Sairaanhoitajaliiton tärkeimmistä tehtävistä, etenkin nyt, kun kohta muodostamme uutta hallitusta ja työ sosiaali- ja rakenneuudistuksen parissa jatkuu.

Yhtä lailla tehtävänämme on huolehtia siitä, että sairaanhoitajilla on hyvät edellytykset tehdä työtään, kehittää ammattitaitoaan ja voida hyvin työpaikoilla. Lentopallomaajoukkueemme valmentaja Tuomas Sammelvuo kertoi Sairaanhoitajapäivien puheenvuorossaan siitä, miten hän nollaa itsensä H-hetken jälkeen. Hän piti tärkeänä sitä, että menestyksestä nautitaan juuri siinä hetkessä, pettymyksen annetaan myös tulla juuri siinä hetkessä. Ja vähän aikaa täytyy tehdä jotain ihan muuta, ennen kuin lähdetään taas kohti uutta H-hetkeä. Johtajan tehtävä on olla läsnä ja tehdä jokaisesta päivästä se tärkein päivä.

Sote-rakenteita rakennellaan huolimatta siitä, että lainsäädäntöä ei saatu eduskunnan toimesta valmiiksi. Sairaanhoitajapäivillä kokemusasiantuntijat käyttivät tärkeän puheenvuoron asiakkaan ja potilaan asemasta ja oikeudesta osallistua päätöksentekoon. Kokemusasiantuntija on henkilö, jolla on omakohtaista kokemusta palvelujen käyttäjänä, potilaana tai asiakkaana. Sairaanhoitajaliiton tehtävänä on nostaa esiin yhdessä sairaanhoitajien kanssa potilaan ja asiakkaan ääni sosiaali- ja terveydenhuollon rakennepäätöksiin.

Sairaanhoitajapäivillä vieraillut Helsingin Sanomat nosti viime viikolla jutussaan tärkeän asian esille. Miesten hakeutuminen sairaanhoitajakoulutukseen on yhä vähäistä, vaikka tarvetta uusille sairaanhoitajille on ja alalle toivotaan miehiä lisää. Onko syy palkka, arvostus vai asenteet? Sairaanhoitajaliiton jäsenkunnasta miehiä on 6 %, henkilöinä hivenen alle 2000 työssäkäyvää sairaanhoitajaa.

Kuulemme mielellämme ajatuksianne. Miten me liittona edistämme alan vetovoimaisuutta siten, että ala houkuttelee tulevaisuudessakin osaavia hakijoita, myös miehiä.

Entä mitä sinä pidät tärkeänä liiton toiminnassa? Millainen yhteisö on paras juuri sinulle? Nyt juhlavuotena sana on vapaa. Me lupaamme tehdä parhaamme. Jatketaan juhlavuotta yhdessä ja tehdään toiveista totta! #ToiveetTodeksi

sairaanhoitajat_90_WEBSuomen täyttäessä sata vuotta 2017, teemme työtämme uudistuneissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Tänään valmistaudumme uudistukseen avoimin ja kehittävin ajatuksin. On keskeistä, että tuotamme tietoja varmistaaksemme terveystieteellisen tutkimuksen ja hoitotyön kehittämisen uusien SOTE-alueiden yhteistyörakenteissa.

Tämä edellyttää hoitotyön palveluiden ja osaamisen kehittämisen suositusten ja näyttöön perustuvien käytäntöjen luomista kehittämällä ammattilaisten välistä työnjakoa ja levittämällä tähän kehittämiseen perustuvia toimintatapoja, esim. laajennetut tehtäväkuvat. Osaamisen suunnitelmallinen kehittäminen, osaamisen johtamisen periaatteet, henkilöstövoimavarojen suunnittelu, kehittäminen ja arviointi ovat hoitotyön kannalta olennaisia kokonaisuuksia.

Uudistuksen toimeenpano edellyttää hoitotyön johtamisen organisointia SOTE-alueilla ja tuottamisvastuussa olevissa yksikössä, hoitotyön strategisen ja operatiivisen johtamisen organisointia organisaatioissa, hoitotyön ammatillisen toiminnan johtamisen ja tukijärjestelmien määrittelyä.

Välttämättömät edellytykset ovat: hoitotyön johdon vastuun ja toimivallan määrittely ja vastaavuus muiden toimialojen kanssa, johdon seurantajärjestelmien olemassaolo: laatu, turvallisuus, tuottavuus, vetovoimaisuus. Kaikki tämä on osana moniammatillista kokonaisjohtamista.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen edellytetään olevan laadukkaita, vaikuttavia, oikea-aikaisia ja henkilöstön osaaminen vastaa työelämän ja väestön tarpeita. Asiakkaiden on myös pystyttävä luottamaan siihen, että terveydenhuollon toimintayksikössä on asianmukaisesti koulutettua henkilökuntaa. Nyt meillä on yhtenäiset opetussuunnitelman perusteet sairaanhoitajakoulutuksessa Suomessa. Yhtenäiset perusteet synnytettiin järjestöjen, työelämän ja kouluttajien yhteistyönä.

Sairaanhoitajaliitto käynnisti juhlavuotensa julkistamalla sairaanhoitajien työolobarometrin tulokset. Kolmatta kertaa toteutettu tutkimus paljasti, että työhyvinvoinnin kehittämishankkeet eivät vielä näy hoitotyön arjessa. Mielellään ei näitä asioita ottaisi esiin juhlavuonna, mutta työn arki on läsnä myös juhlassa. Barometri vahvistaa myös tutkimusten tuloksia siitä, että tyytymättömämpiä johtamiseen ja työelämään ovat nuoret sairaanhoitajat. He edellyttävät työpaikoilta toimivia käytäntöjä ja hyvää perehdytystä ja kohtelua.

Johtamisen merkitys korostuu entisestään ja siihen on panostettava. Esimiehet tarvitsevat keinoja, aikaa ja tukea johtamistyöhönsä. Hyvässä ja vetovoimaisessa työpaikassa johtaminen on osallistavaa ja työntekijöillä on mahdollisuus osallistua päätöksentekoon.

Hoitotyön johtaminen ei ole erillistä toimintaa sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa. Moniammatillinen johtaminen mainitaan sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännössä ja moniammatillisuus toistuu jatkuvasti sanana, kun puhutaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta.

Muutosjohtamisessa on tärkeää, että ammattikuntien autonomia voidaan säilyttää osana aitoa moniammatillista työtä. Vaikka rakennetaan millainen organisaatiomalli, se ei toimi, mikäli epäviralliset organisaatiot toimivat sen vastaisesti. Myös hierarkiaa tarvitaan jossain määrin, se ei ole turhaa. Toiminnassa täytyy olla myös selkeät roolit, vastuut ja toiminta niitten mukaisesti. Sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa olisi viimeistään nyt otettava käyttöön sisäiset johtamisen trainee –ohjelmat, joihin voi itse hakeutua tai joihin voi esimies suosittaa hakeutumaan. Tämä olisi yksi tapa kehittää moniammatillista johtamiskäsitystä ja kasvattaa johtamisen osaamispotentiaalia.

Hoitotyön johtajat, kaikilla tasoilla toimivat johtajat, tarvitsevat asiantuntijoita oman johtamistyönsä tueksi pitämään huolta riittävästä ammattiosaamisesta. Tämä on yksi ammatin autonomian edellytys. Sairaanhoitaja on vastuussa oman osaamisensa hallinnasta, lähijohtaja työyksikössä yksikön osaamisen kehittämisestä ja keski- ja strateginen johto on vastuussa osaamisen johtamisesta.

Moniammatillinen yhteistyö edellyttää kollegiaalisuutta ammattikuntien välillä mutta myös ammattikunnan sisällä. Johtamisella on merkitystä hoitotyössä ja johtamisen arvostus syntyy vuorovaikutuksen kautta kehittyvästä luottamuksesta. Valta kasvaa käyttämällä. Jos johtaja ei käytä valtaansa, organisaatiota alkaa ohjata joku muu.

Luottamus annetaan ja valta ansaitaan. Johtajuuskuva on muuttumassa aiempaa näkyvämmäksi ja sitä on tarkasteltava laajemmin yhteiskunnallisesta perspektiivistä. Johtamiskompetenssin kehittyminen edellyttää johtajalta kokemuksen ja koulutuksen hankkimisen lisäksi aktiivista roolia tiedon hyödyntämisessä. Myös omalla persoonalla, johtajaminuudella, on merkitystä.

Ollakseen merkittävä, on oltava erityinen, totesi aikanaan Armi Ratia, Marimekon perustaja. Hän antoi ohjeeksi sen, että on hyvä muistaa ihminen, idea ja sisäinen majakka. Ja hänen mukaansa on hyvä välttää entisiä polkuja, toiveajattelua ja viisaita neuvonantajia sekä tulehtuneita päähänpinttymiä.

Ensi viikolla käynnistyvillä Sairaanhoitajapäivillä on aivan erityinen merkitys. Kyseessä on Sairaanhoitajaliiton 90-juhlavuoden päätapahtuma, joka kokoaa sairaanhoitajat yhteen päivittämään omaa osaamistaan. Samalla se tarjoaa läpileikkauksen sairaanhoitajan työstä.

Tervetuloa Sairaanhoitajapäiville tutustumaan työhömme!

Uudessa sotessa sairaala mahtuu sairaanhoitajan reppuun. Osaaminen on sairaanhoitajalla ja teknologia helposti, nopeasti sekä luotettavasti sairaanhoitajan käytössä.
Yhdysvaltalainen kardiologi Eric Topol on ennustanut, että tulevaisuudessa merkittävä osa hänen potilaistaan seuraa terveydentilaansa itse mobiililaitteiden sovellusten avulla. Topol uskoo, että yli puolet perinteisistä vastaanottokäynneistä voitaisiin korvata virtuaalikäynneillä.
Sitra käynnisti yhteistyökumppaneiden kera 2012 Taltioni-terveystilin. Taltionia kuvataan henkilökohtaiseksi työkalupakiksi, jossa kaikki terveyteen liittyvät tiedot ovat tallessa – yhdessä, turvallisessa paikassa.
Potilastiedon arkisto puolestaan on osa uutta terveydenhuollon tietojärjestelmää, Kansallista terveysarkistoa (Kanta). Arkistoon viedään hoitotyössä, terveyskeskuksen lääkärikäynnillä, sairaalassa tai laboratoriossa kertynyt tieto.
Jatkossa tiedot löytyvät aina sieltä, missä ihminen asioi. Tästä hyötyy niin potilas kuin hoitohenkilökunta. Tietoa ei tarvitse tuottaa moneen kertaan, ja tutkimusten päällekkäisyyksiä voidaan välttää.
Repussa on siis laite, jolla on mahdollista yhdistellä tietoa eri tietolähteistä. Mutta onko laitteiden käyttö hallussa?
Hiljattain julkaistu tutkimus osoitti 75–89-vuotiaiden olevan kiinnostuneita uudesta tekniikasta ja oppivan sen käytön nopeasti, jos saavat opastusta. Oppimisen vaikeudesta ei ole kyse, on kyse motivaatiosta. Helppokäyttöisyys motivoi käyttämään.
Onko tietotekniikka sairaanhoitajan repun kivi vai tukihihna? Se on tukihihna, jos sairaanhoitajat ovat mukana kehittämässä tekniikkaa ja sen soveltamista arkipäiväänsä.

Är datatekniken en black om foten eller en hjälpreda?
I det nya sote ryms sjukhuset i sjukskötarens ränsel. Sjukskötaren har kunnandet och teknologin står lätt, snabbt och pålitligt till sjukskötarens förfogande.
Den amerikanska kardiologen Eric Topol har förutsagt att i framtiden följer en betydande del av hans patienter med sitt hälsotillstånd själv med hjälp av appar i mobila apparater. Topol tror att mer än hälften av traditionella mottagningsbesök kunde ersättas med virtuella besök.
Sitra startade med samarbetspartner år 2012 Taltioni-hälsokontot. Taltioni beskrivs som en individuell verktygsback där all information om hälsotillståndet sparas – samlade i tryggt förvar.
Patientdataarkivet är för sin del en del av det nya datasystemet i hälsovården, Nationella hälsoarkivet (Kanta). Till arkivet förs data som samlats i vården, hälsocentralernas läkarbesök, sjukhus och laboratorier.
I fortsättningen finns all data alltid där var personen uträttar ärenden. Detta nyttjar såväl patientens som vårdpersonalen. Data behöver inte längre produceras många gånger och överlappande undersökningar kan undvikas.
I ränseln finns alltså en apparat med vilken det är möjligt att kombinera data från olika källor. Men behärskar man apparaternas funktion?
En nyligen utgiven undersökning visade att 75–89-åringar var intresserade av den nya tekniken och lärde sig snabbt att använda den om de fick handledning. Det är inte frågan om svårighet att lära sig utan om motivation. När något är lätt att använda motiverar till användning.
Är datatekniken en black om foten eller en hjälpreda för sjukskötaren? Den är en hjälpreda om sjukskötarna är med om att utveckla tekniken och tillämpa den i sin vardag. Översättning: Hans Falck

Kirjoitus on julkaistu Painava sana -palstalla Sairaanhoitaja-lehdessä 2/2015.

#ToiveetTodeksi on Sairaanhoitajaliiton yhteisöpalvelu Twitterissä lanseeraama kampanja, jonka avulla etsimme sairaanhoitajien toiveita omalle järjestölleen. Tämä vuosi on Sairaanhoitajaliiton 90. toimintavuosi, ja keskitymme nostamaan esiin sairaanhoitajien arvokasta työtä ja juhlimaan sairaanhoitajuutta.

Twitterissä ei ole vielä esitetty toiveita, mutta siellä on kerrottu, että Sairaanhoitajaliitto on ammatistaan ylpeiden sairaanhoitajien kollegiaalinen yhteisö, paras yhteisö sairaanhoitajille. Että on upeaa lukea tällaisia lausumia sosiaalisessa mediassa!

Jotta toiveet ja odotukset pysyvät totena, on hyvän yhteisön eteen tehtävä töitä. Hyvä yhteisö on avoin, vuorovaikutteinen, luotettava ja kannustava. Kollegiaalisesti kilvoitteleva. Nämä odotukset on lunastettava joka päivä ja jokaisessa kohtaamisessa. Sairaanhoitajaliitto haluaa olla yhteisö, jossa keskustelu, erilaiset mielipiteet ja näkemykset saavat arvostusta. Tule mukaan ja haasta meidät tekemään näköistäsi Sairaanhoitajaliittoa!

Sairaanhoitajien toivotaan myös olevan yhteisö, joka kannustaa kouluttautumiseen ja haastaa työnantajaa tunnustamaan kouluttautumisen. Tämä toive on sote-myllerryksessä entistä tärkeämpi ja ajankohtaisempi. Panostamalla osaamisen lisäämiseen ja osaamisen hyödyntämiseen saadaan aiempaa parempi sote. Ja sairaanhoitajat pysymään sairaanhoitajan työssä! Nyt ei ole varaa menettää yhtäkään sairaanhoitajaa pois hoitotyöstä.

Tässä oli kaksi toivetta, joiden toivotaan muuttuvan todeksi. Me teemme parhaamme, jotta niin tapahtuisi. Juhlitaan yhdessä ja tehdään toiveista totta!

Kirjoitus on julkaistu Painava sana -palstalla Sairaanhoitaja-lehdessä 1/2015.

1990-luvun alun talouslama pakotti sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiot arvioimaan toimintaansa kriittisesti.  Keskeisiä muutoksia olivat rakenne ja rahoitusmuutokset, tulos- ja markkinasuuntautunut sekä kustannustietoinen toiminta ja johtaminen, organisaatioiden keventäminen ja alueellistaminen, integrointi- ja verkostoitumispyrkimykset, eri yksiköiden ja ammattiryhmien itsenäisen päätöksenteon ja toiminnan korostuminen, kansainvälistyminen sekä palvelujen saajien muuttuneet terveystarpeet ja vaatimukset. Hoitotyön johtamisen näkökulmasta sosiaali- ja terveydenhuollossa alkoi tuolloin niukan talouden, supistettujen henkilöstöresurssien, uupuneiden työntekijöiden ja vaikeutuneiden palvelujen saannin aika.

Samaan aikaan kansainvälisissä ja kansallisissa asiantuntija-arvioissa tuotiin esille terveydenhuoltomme johtamisongelmat. Näissä arvioissa kiinnitettiin huomiota johtamisen uudistumattomuuteen, ehdottomuuteen sekä valta- ja vastuusuhteiden epäselvyyteen. Toimialojen välinen yhteistyö oli vähäistä, tiedonkulku puutteellista ja henkilöstön hyvinvoinnista huolehtiminen heikkoa. Sosiaali- ja terveysministeriön selvitysmiesraportin toimenpide-ehdotuksissa painotettiin terveydenhuollon johtajien valinnan ja heidän johtamis- ja yhteistyötaitojensa kehittämistä.

Kansallinen projekti terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi (2002) nosti johtamisen kehittämisen yhdeksi tärkeimmistä keinoista terveydenhuollon strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Palaamme jälleen näiden samojen peruskysymysten äärelle sote-uudistusta tehtäessä. Onko jotain opittu kuluneen kahdenkymmenen vuoden aikana?

Hyvää johtamista tarvitaan

Terveydenhuollon ominaispiirre on työvoimavaltaisuus ja sen toiminta perustuu osaamiseen. Hyvällä johtamisella voidaan parantaa henkilöstön ja työyhteisöjen hyvinvointia. Johtamisen kehittäminen on yksi tärkeimmistä keinoista terveydenhuollon strategisten tavoitteiden saavuttamisessa ja julkisuuskuvan parantamisessa sekä alan vetovoimaisuuden lisäämisessä tulevaisuuden työmarkkinoilla.

Kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöstä suuri osa on sairaanhoitajia, vuonna 2012 heitä oli 44 700.  Huolenaiheena on se, että tämä sosiaali- ja terveysalan suurin ammattiryhmä ei viihdy työssään yhtä hyvin kuin eurooppalaiset kanssasisarensa. Jopa 44 % miettii jonkinlaista muutosta omaan työhönsä, kolmasosa jopa kokonaan alan vaihtoa. Nuoret ikäpolvet eivät enää tyydy vallitsevaan tilanteeseen. Hyvän hoitotyön johtamisen rooli henkilöstön työhyvinvoinnissa on kiistaton.

Hoitotyön johtamista tarvitaan luomaan edellytykset hyvälle ja vaikuttavalle hoitotyölle. Hoitotyön lähtökohtana on ihminen ja hoitotyön johtamisen perimmäinen tavoite on ihmisen hyvä. Hoitotyön johtaminen on osa terveydenhuollon organisaation kokonaisjohtamista ja siten hoitotyön johtajien tehtävä. Hoitotyön johtajilla tulee olla kykyä tunnistaa väestön terveystarpeet ja kehittää hoitotyötä näiden tunnistettujen tarpeiden ja sosiaali- ja terveyspoliittisten linjausten mukaisesti. Päämääränä on luoda potilaslähtöinen hoitokulttuuri, jossa koko henkilökunnan ammattitaito on optimaalisesti käytössä.

Toivottavasti kahdenkymmenen kuluneen vuoden aikana on opittu, että sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön osaamisen varaan rakentuu parempi sosiaali- ja terveydenhuolto. Toimivaltaisia hoitotyön johtajia tarvitaan järjestämisvastuussa olevilla sote-alueilla ja tuottamisvastuussa olevien organisaatioiden kaikilla tasoilla.  He pitävät huolta potilaslähtöisestä hoitotyöstä sekä siitä, että koulutetut sairaanhoitajat jäävät hoitotyöhön.

Tänään to 11.12. klo 19.00 – 20.00 pidetään Twitterissä vuoden viimeinen #hoichat. Aiheena on johtajuus terveydenhuollossa. Lue lisää #hoichatistä!

Linda Aiken kertomassa RN4CAST -tutkimuksesta: 44% suomalaisista sairaanhoitajista harkitsee alan tai työpaikan vaihtoa. Tuplasti enemmän kuin muissa eurooppalaisissa maissa.

Linda Aiken kertomassa RN4CAST -tutkimuksesta: 44% suomalaisista sairaanhoitajista harkitsee alan tai työpaikan vaihtoa. Tuplasti enemmän kuin muissa eurooppalaisissa maissa. http://www.rn4cast.eu/

Yrityksestä otetaan löysät pois, onhan minkä tahansa bisneksen tarkoitus toimia mahdollisimman kustannustehokkaasti. Laatukaan ei olisi pahitteeksi, mutta se ei saa tuottaa kustannuksia. Yritys on trimmattu huippuunsa, kun henkilöluku vähenee ja henkilöstökustannukset on ajettu minimiin. Tärkeä näkökulma on jäänyt vähemmälle huomiolle: henkilöstö on paitsi kuluerä myös liiketoiminnan pyörittäjä. Onko tehokkuus on muuttumassa jo tehottomuudeksi? Onko näin julkisessa ja yksityisessä sosiaali-ja terveydenhuollossa nyt ja tulevaisuudessa?

Nursing Standard haastatteli numerossa 6/2014 (8-14.10) professori Linda Aikenia. Aiken on Pennsylvanian yliopiston Center for Health Outcomes and Policy Research -laitoksen johtaja. Hän on tullut tutuksi eurooppalaisille sairaanhoitajille RN4CAST-tutkimuksesta. Linda Aiken tytlyttää reippaasti. Hän sanoo heti : ”´Don´t blame nurses for poor patient satisfaction, blame staff shortages.” RN4CAST -tutkimuksen keskeisiä tuloksia on se, että potilaiden hoitotulokset paranevat, saman sairauden vuoksi tapahtuvat uusintakäynnit vähenevät ja potilaiden tyytyväisyys hoitoonsa paranee, kun hoitohenkilöstöä on riittävästi. Aikenin mukaan palvelujärjestelmän kyvykkyys vastata tavoitteisiin paranee, kun hoitohenkilöstön osaaminen on optimaalista ja palvelujärjestelmässä on riittävästi hoitotyön asiantutnijoita tukemassa käytännön työtä.

Henkilöstöä olisikin syytä käsitellä myös investointina, sekä toiminnan laadun että tulevaisuuden kilpailukyvyn ja kilpailuedun ylläpitämiseksi. Aikeinin tutkimustulokset tukevat tätä väittämää brittiläisessä terveyspalvelujärjestelmässä. Miksi ei siis myös Suomessa? Millaista osaamista sosiaali- ja terveydenhuolto siis tulevaisuudessa tarvitsee? Juuri nyt muodostetaan uutta sotetulevaisuutta ja henkilöstö on edelleen keskeinen tuloksentekijä. Potilaat ja asiakkaat eivät saa hoitoa tai palvelua ilman työntekijöitä. Ilmeinen totuus unohtuu, melkein hävettää kirjoittaa näin itsestäänselvästä asiasta. Kyse on vain siitä, että henkilöstö nähdään voimavarana ja henkilöstöä pidetään voimavarana.

Yksilöiden osaaminen ei yksin tuota kilpailuetua, kysehän on aina koko yrityksen toimintakyvystä. Ei tarvita skenaariotekniikkaa siihen, että jo nyt tiedetään organisaation joustavuuden, verkostoitumisen, innovatiivisuuden ja nopeuden olevan sellaista osaamista, jonka avulla kilpailuetu saavutetaan. Kyse on johtamisen onnistumisesta. Investointi tämän kaltaiseen organisaation osaamiseen merkitsee tulevaisuuden yhä nopeammilla ja häilyvämmillä markkinoilla kriittistä kilpailuetua.

Tehokkuuteen panostaminen on välttämätöntä, mutta samalla pitää panostaa voimakkaasti yrityksen osaamiseen, jolla tulevaisuutta viime kädessä rakennetaan. Pelkkä tuotantotehokkuus ei takaa kestävää kilpailuetua.

Sosiaali- ja terveyspalveluhenkilöstön osaamisen merkitystä korostetaan juhlapuheissa. Samalla toisesta suupielestä livautellaan kelpoisuusehtojen madaltamista. Henkilöstö ja henkilöstön osaaminen on sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioille merkittävä investointi. Siksi  rekrytointi on keskeistä investointien sunnittelua .

Kuka sitten sosiaali- ja terveyspalveluja tuottaa ja pitääkö henkilökunnan olla koulutettua? Sairaanhoitajana olen vakaasti sitä mieltä, että koulutettu henkilöstö on palvelujen turvallisuuden ja laadun kannalta paras ratkaisu. Näin on myös kustannushyödyn näkökulmasta. Pikakoulutettu henkilökunta on lyhytnäköistä politiikkaa. Sillä huijataan koulutettavia ja hoidettavia ja pitkän päälle työnantaja huijaa myös itseään. Haluan, että ikäihmisetja muut sosiaali- ja terveyspalveluja käyttävät voivat luottaa henkilökunnan osaamiseen koti- ja laitoshoidossa sekä välittävissä palveluissa. Luottamus osaamiseen punnitaan tilanteissa, joissa voinnissa tapahtuu yhtäkkistä huononemista tai pienistä merkeistä olisi pystyttävä havainnoimaan terveydessä ja hyvinvoinnissa tapahtuvia muutoksia. Koulutuksella ja myös ammattikokemuksella nämä taidot hankitaan. Rekrytointi on siis aina huolellisen harkinnan paikka.

Hyvä työpaikka on samalla tehokas ja tuottava työpaikka. Siellä ei hukata ja aliarvioida työntekijöiden osaamista, vaan kaikki potentiaali on käytössä. OECD on selvittänyt 2014 onko eurooppalaisittain osaaminen hyötykäytössä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Selvityksessä toedttiin, että sosiaali- ja terveydenhuollon työvaoiman osaaminen ei ole optimikäytössä, on paljon osaamista, jota ei hyödynnetä. Toisaalta on paljon tehtäviä, joissa edellytetään laajempaa ja monipuolisempaa osaamista, mutta työntekijöillä ei ole ollut mahdollisuutta hankkia tarvittavia taitoja. Hukkakäyttöä on siis molempiin suuntiin. Palataan siis otsikkoon, osaamiseen kannattaa satsata ja kohdentaa osaaminen oikein. Liitän tähän muutaman dian kyseisestä OECD-selvityksestä:
Occupations_missmatch_2014_merasto

Kommentointia ja näkemyksiä, vilkas keskustelu vie asiaa eteenpäin. Vaikuttaminen on mahdollista, kun on mielipteitä ja näkemyksiä, joita voimme viedä eteenpäin. Hiljaisuus ei ole nyt hyväksi!

HS kolumni Suomen kilpailukyvyn haasteista herätti sairaanhoitajat keskustelemaan. Olemme edelleen ylpeitä työstämme. Me turvaamme työllämme suomalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Meidän osaamisellamme ja työllämme rakentuu parempi sosiaali- ja terveydenhuolto.

Jaoin Facebookissa HS:n Juha Akkasen kolumnin, jossa hän käsitteli julkisen sektorin palkankorotuksia ja niiden vaikutusta Suomen kilpailukykyyn. Kilpailukyvyn heikentymisen lähtölaukaukseksi Akkanen katsoi Tehyn 2007 irtisanoutumisuhkalla neuvottelemat palkankorotukset, jotka saivat aikaan nousevin huudoin suurempia korotuksia muille aloille. No, kolumin sisältää ihan selkeitä asiavirheitä, jotka Tehyn Rauno Vesivalo korjaa.

Sairaanhoitajat eivät kirjoituksesta syyllisty. Otamme haasteen vastaan ja esitämme vasta-argumentointia. Mistä kilpailukyky oikein muodostuu ja mistä mattää? Seuraavassa sitaatteja fb:stäni. Siellä asiasta keskustellaan.

” Osaamisesta ja koulutettujen naisten asemasta olen huolissani. Hoitoala ei vieläkään vedä puoleensa miehiä siinä määrin kuin tarvittaisiin. Ja palkkataso on mitä on. Vaativa, vastuullinen työ, ilman Sote-uudistuksen irtisanomissuojaa. Kunta-alalla viidestä vuodesta pidettiin kiinni kuntia yhdistettäessä. Tällä hetkellä huolestun ammattilaisten työmotivaation hukkumisesta, prosesseista tietävät parhaiten tekijät, motivoituneet puurtajat, ei ylätaso, hallinnoiva poliittinen johto.”

”Sairaanhoitajat ovat vahvaan osaamiseen ja asiantuntijuuteen perustuva ammattikunta. Palkkaus tulee olla myös linjassa edellä mainitun kanssa. Olemme merkityksellisiä yhteiskunnassamme ja syyllistämiselle ei ole nyt tilausta.”

”Muistan hyvin kuinka tuolloin ulkomaille lähtö oli paras ja lähes ainoa tapa palkan parantamiseksi ja palkkakuopan madaltamiseksi.Tehy teki mitä pitikin ja sai mitä halusi, mutta se että työnantajat antoivat Tehyn siivellä muille saman ja enemmänkin on laitettava niiden omaan piikkiin…”

”2007 oltiin valmiina taisteluun kuin partiolaiset. Osahan sai enemmän kuin sen 500€ , osa vähemmän. Emme me hoitajat ole Suomen taloutta tuhonneet.”

”Ajattelin, että hienoa Tehy ja odottelen miten Sari Sairaanhoitajaa muistetaan lähestyvissä eduskuntavaaleissa…osaaminen, koulutus & nainen”

” Niin, mitä kuuluu Sari Sairaanhoitajalle? Se ihmettelee, että miten ihmeessä me tää maa vietiin konkurssiin ja laskettiin kilpailukykyä? Jos tehdään huonoa ja poukkoilevaa politiikkaa linjana ”eipäs, juupas, vaarinhousut” niin turha meitä syyttää. Me tehdään tuottavaa, tehokasta työtä tuolla ruohonjuuritasolla, palkalla mikä on vieläkin liian pieni suhteessa työn vaativuuteen. Sari sairaanhoitaja ihmettelee soteuudistusta ja takkuavia tietojärjestelmiä, yrittää selviytyä siellä parhaalla mahdollisella aitiopaikalla eli potilaan vierellä. Ja taas on ens keväänä Sarilla ystäviä, jotka niin ymmärtää ja tietää . Huoh. Mää oon tänpian 20 vuoden aikana ollu syyllinen niin potilaitten heitteillejättöön (työtaistelu 2007) kuin nyt Oy Suomi Ab konkurssiin. Kiitos kannustuksesta.”

Sairaanhoitajat omaavat vahvan ammatti-identiteetin ja ovat motivoituneita tekemään työtään hyvin. Vähästä tämä identiteetti ei murru. Nyt soteuudistuksen keskiössä ja kuumassa keskustelussa otamme paikkamme. Edellytämme, että me olemme mukana päätöksenteossa ja ammattikuntana mukana tekemässä uutta ja parempaa sotea.

Hoivakodit kuntoon, Ylen iso ponnistus, on kerännyt runsaasti pieniä ja suuria tekoja hoivakotien hyväksi. Tämä on hieno asia. Kansalaisten sosiaalinen omatunto on herännyt. Jotta hyvästä tulisi vielä parempi, sairaanhoitajien panosta tarjoaisin ohjelman kommentaattoreiksi.

Ylen a-toimitus on lähtenyt asiantuntijat Anna, Taina ja Jaakko mukanaan kehittämään Someron terveskanto -hoivakotia. On hienoa, että johtaja joukkoineen on lähtenyt rohkeasti ja ennakkoluulottomasti mukaan kehittämistyöhön. Ja vielä hienompaa on, että asukkat ovat äänessä ja että heidän ääntään kuuullaan.

Ammattilaisen näkökulmasta toivon, että kehittämistyön kommentaattoriksi valjastetaan myös ikäihmisten palveluissa työtään tekevä sairaanhoitaja tai alan ansioitunut tutkija. Professori Riitta Suhonen Turun yliopiston hoitotieteen laitokselta on maamme eturivin ikääntyneiden hoitotyön tutkija ja tutkimushankkeiden vetäjä. Riitalla on varmasti painavaa sanottavaa kehittämiseen. On tärkeää, että kehitetään hoivakotien asukkaiden elämänlaatua, ohjataan ja opastetaan aktiivisuuteen, ollaan aidosti mukana arkipäivän sattumuksissa. Yhtä tärkeää on myös havaita ja havannoida terveydentilassa tapahtuvat muutokset, hitaammat ja äkilliset. Tämä on ammattilaisen työtä ja tätä osaamista varten myös terveydenhuollon vankkaa osamista tarvitaan hoivakodeissa.

Sairaanhoitajaliitto on jättänyt lausuntonsa ns. vanhuspalvelulain uudistamisesta.  Pääset tutustumaan siihen verkkosivujemme ajankohtaisosioista.

Kommentoi ja kirjoita mielipiteitäsi ja näkemyksiäsi. Ne ovat meille tärkeitä.

Sosiaali – ja terveydenhuollon ammattiryhmien työnjako puhututtaa. Saako sairaanhoitaja tehdä potilaan tulostatuksen, riittääkö osaaminen? Voiko lähihoitaja katetroida ja jakaa lääkkeitä? Keskustelua leimaa pirstaleisuus ja yksittäisistä hoitotoimista kinastelu.

 Valvira uutisoi räväkästi, että heillä on epäilys siitä, riittääkö sairaanhoitajan osaaminen päivystyksessä potilaan tilan arviointiin. Sain runsaasti postia oikeilta työpaikoilta. Niissä kerrottiin, että riittää. Potilaat pääsevät nopeammin hoitoon ja hoitosuunnitelma saadaan nopeammin tehtyä. Potilas hyötyy. Postia lähettäneet olivat hyvillään siitä, että Valvira tarkentaa ohjeita ja selvittää käytäntöjä. Mutta he eivät hyväksy yleistä leimaamista osaamattomiksi, kun todellisuus on vallan toista.

Sosiaali- ja terveydenhuolto edellyttää ammattilaisten välistä työnjakoa. Tarvitsemme jatkossakin eri alojen ammattilaisia. En pidä hyvänä sitä,että me ammattilaiset itse lähdemme keskustelemaan työnjaostamme potilaan ja asiakkaan hoitoon liittyvien yksityiskohtien kautta. Nostamalla esiin kiistoja siitä, kuka saa tehdä mitäkin.

Potilaan ja asiakkaan hoidon kokonaisuuden kehittäminen siten, että hän saa oikeaa hoitoa, oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, on lähtökohta. Mielestäni kehittämisen lähtökohta ei ole se, että palvelujen oikein kohdentamista ratkaistaan lääkkeenjaon tai lääkkeenmääräämisen siirtämisellä ammattilaiselta toiselle. Ei ole kyse koko osaamisen hyödyntämisestä optimaalisesti, jos keskutelu typistyy siihen, kuka saa katetroida potilaan tai kenellä on oikeus jakaa lääkkeet. Ei myöskään ole kestävää helppoheikkimäisesti väläytellä koulutustason madaltamista kautta linjan. Että koulutuksella ja työkokemuksella hankittu ja syvennetty osaaminen olisikin tarpeetonta.

Sosiaali. ja terveydenhuollon työnjaon kehittäminen on otettava vakavasti ja työnjaon uudenlainen muotoilu on tehtävä vakavissaan.